Sirpa Saukolle käsillä tekeminen on henki ja elämä. Kankaankutoja-artesaanin koulutuksen saanut KTV:läinen on toiminut paitsi kudontakerhojen ohjaajana ja Helsingin sosiaaliviraston Tekstiilityökeskuksen "etumiehenä" myös itsenäisenä tekstiilialan yrittäjänä.

"Haaveena on elättää itseni jonain päivänä pelkästään tekstiilitaiteilijana, mutta se vaatisi valtavaa panostusta markkinointiin, sellaista osaamista mitä harvalla taiteilijalla on", hän pohtii.

Ammatinvalintaansa Sirpa ei ole kuitenkaan katunut. "Kun valitsee käsityöammatin, valitsee samalla niukan toimeentulon ja taloudellisen epävarmuuden. Varsinkin ryijyjä suunnittelemalla ja tekemällä on vaikea tulla toimeen, sillä ryijy on suomalaisille jotenkin liian tuttu. Sitä ei tulla edes ajatelleeksi, kun aletaan sisustaa kotia."

Myöskään kunnat, joiden julkiset tilat kaipaavat taidetta ja muuta silmäniloa, eivät osaa hyödyntää ryijyjä ja muita taidetekstiilejä. "Se on harmi, sillä ryijy pehmentäisi loistavasti isojen tilojen akustiikkaa", huomauttaa Sirpa.

Suuri yleisö pääsi ihastelemaan hänen töitään Kulttuurikumauksen harrastetöiden näyttelyssä Turun linnassa kesäkuun alussa. Esillä oli horoskooppi- ja riimumerkein kuvioitujen pienoisryijyjen sarja sekä sinisävyinen Keitele-ryijy. Jälkimmäinen on saanut inspiraationsa Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1905 maalaamasta öljyväriteoksesta, järvinäkymästä Keiteleelle. "Olen kehitellyt ihan oman tekniikan, jolla tuon ryijyä kuvataiteen puolelle. Pyrin ikään kuin maalamaan langoilla ja langanpätkillä", Sirpa selostaa.

Työt ovat uniikkeja, sellaisia joita ei voi ihan samanlaisina toistaa. Niinpä hän mieltääkin itsensä enemmän taiteilijaksi kuin käsityöläiseksi. Mutta ei Sirpa vähättele myöskään kudonta- ja tekstiilityökerhojen ja askartelupiirien vetämistä, sillä ne kysyvät ihan samanlaista luovuutta. "Ja on kerrassaan hienoa, kun pääsee jakamaan käsillä tekemisen ilon muiden kanssa ja näkee miten hyvää tekevä vaikutus sillä on ihmisiin", hän miettii.

Haastattelu Kunta ja Me -lehdessä 9/2004
Teksti: Ulla Puustinen